Taso II - Riskien arviointi seulontatasolla
Tuki- ja liikuntaelinten liikarasituksen todennäköisyyden asteen arviointi
Tällä tasolla edellytetään tietoa arvioitavasta työtehtävästä. Tämä tieto on useimmiten henkilöstön saatavilla. Käyttäjille, joilla ei ole tätä tietoa, on järjestettävä ensin koulutus.
Riskien arviointi sisältää
- kuvauksen työtehtävän olennaisista vaatimuksista ja työolosuhteista ja
- stressitason määrittelyn riskiluvun avulla.
Riskiluku merkitsee tuki- ja liikuntaelinten ylirasituksen todennäköisyyden astetta. Mitä suurempi luku sitä suurempi riski. Tuki- ja liikuntaelinten ylirasituksen todennäköisyys tarkoittaa todennäköisyyttä terveillä ja normaalikuntoisilla työntekijöillä.
Käyttäjä voi valita kahdesta työkalusta
joita molempia käytetään Euroopassa.
Laadun varmistamiseksi erityisohjeisiin, jotka koskevat molempia työkaluja (KIM ja MAC) on tutustuttava tarkasti.
Tavoitteet
- työtehtävän olennaisten vaatimusten ja työympäristön kuvaus
- stressitason määrittely
- objektiivinen riskien arviointi – riskiluvun laskeminen
- epäkohtiin puuttuminen (uudelleen organisointi ja/tai lääketieteellinen hoito)
Kohdekäyttäjät, edellytykset sovellukselle
- hyvät tiedot arvioitavasta työstä
- perustiedot työturvallisuudesta ja työterveydestä
- ei erityistä ergonomista koulutusta
- talonpoikaisjärki
Panos
Jos työtehtävästä on saatavilla riittävästi tietoa, vain muutama minuutti.
Jos tietoa ei ole riittävästi, on tehtävä ensin työtä ja liikettä koskeva tutkimus. Siinä tapauksessa panos riippuu tehtävän monimutkaisuudesta, toistojen määrästä ja työolosuhteista. Se kestää suunnilleen 20 minuuttia.
Työkalut
Seulontatasolla on käytössä kaksi pätevää menetelmää riskien arviointiin:
Key Item Method (KIM) tai Manual Handling Assessment Chart (MAC)
Molemmat menetelmät
- on kehitetty käsin tapahtuvaa taakkojen käsittelyä koskevan neuvoston direktiviin pohjalta,
- perustuvat biomekaanisiin, fysiologisiin ja psykofysiologisiin perusteisiin,
- on testattu ja todettu päteviksi ja luotettaviksi,
- ovat olleet käytössä useita vuosia.
Molemmat menetelmät antavat vertailukelpoiset tulokset.
Molemmat menetelmät on tarkoitettu arvioimaan hankalien työtehtävien riskejä – ei arvioimaan rasitusta ja stressiä koko työpäivän tai työelämän aikana. On mahdollista, että niitä ei voida soveltaa lainkaan tai vain rajoitetusti, jos tehtävät ovat monimutkaisia tai muuttuvat säännöllisesti.
Huomautuksia
Seulontatasolla tehtävän riskien arvioinnin avulla määritellään fyysisen työkuormituksen ominaisuudet, osoitetaan hankalat tilanteet ja annetaan toimintaohjeita.
Periaate: Työtehtävän tärkeät ominaisuudet luokitellaan arvosteluasteikkoa käyttäen ja niille annetaan riskiluku.
Samoin kuin tasolla 1 I, otetaan huomioon eri stressitekijät käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä:
- biomekaaninen luiden, nivelten ja lihasten kuluma, joka johtuu toimenpiteiden yhteydessä käytetystä voimasta ja rajoittuneista asennoista
- lihasten väsyminen intensiivisen, säännöllisen tai jatkuvan ponnistuksen seurauksena,
- sydämen ja verisuonien rasitus suuren fyysisen kuormituksen seurauksena,
- taakan ominaisuuksista johtuvat vammat (hankalanmuotoinen, liukas, hyvin suuri)
- taakan ominaisuuksista johtuvat onnettomuuksien riskit (erittäin raskas, kuuma, terävä, liikkuva)
- työympäristön ominaisuuksista aiheutuva onnettomuuksien riski (lattia epätasainen tai liukas, työntekijöiden liikkumista rajoittava alue, esteet, riittämätön valaistus)
Riskiluku merkitsee tuki- ja liikuntaelinten ylirasituksen todennäköisyyden astetta. Mitä suurempi luku sitä suurempi riski. Tuki- ja liikuntaelinten ylirasituksen todennäköisyys tarkoittaa todennäköisyyttä terveillä ja normaalikuntoisilla työntekijöillä.
Yksittäisen työntekijän yksilöllisen riskin arvioimiseksi on otettava huomioon muita tekijöitä. Työntekijä voi olla vaarassa, jos:
- hän ei ole fyysisesti sopiva kyseiseen tehtävään,
- hän käyttää sopimattomia vaatteita, jalkineita tai muita henkilökohtaisia tarvikkeita
- hänellä ei ole riittävää tai sopivaa tietoa taikka koulutusta.
Monitekijäanalyysin osalta voidaan samanaikaisesti viitata liitteissä I ja II mainittuihin tekijöihin.
Ohjeet käyttäjille
Syötettyjen tietojen tarkka mittaus on teoriassa mahdollista. Käytännössä jotkin ominaisuudet on helppo mitata, monia ei kuitenkaan voida mitata. Taakan paino on mahdollista mitata jousivaa’alla ja käsittelyjen määrä voidaan laskea. Käytettävän voiman, kitkavastuksen tai vartalon asennon mittaaminen on kuitenkin monimutkaista ja kallista.
Saman tarkkuustason varmistamiseksi käytetään laskennallisen sumeuden periaatetta: kaikki ominaisuudet luokitellaan pienimmästä suurimpaan arvoon käyttäen erityisiä luokitusasteikkoja. Tällä tavalla saavutetaan riittävä tarkkuus seulonnan tasolla.
Tulkittaessa riskilukua tämä rajoitettu tarkkuus on otettava huomioon. Polttopisteessä ovat hankalat työtehtävät ja riskialueet – ei erillinen riskiluku. Tällä tavalla riittävä riskien arviointi on mahdollista useimpien työtehtävien kohdalla. Joissakin tapauksissa riskien arviointi tällä tasolla ei onnistu. Siinä tapauksessa on kaksi mahdollisuutta:
- Jos tilanne on epäselvä tai tulokset eivät ole hyväksyttäviä, on otettava huomioon muut tiedot, kuten työntekijöiden subjektiivinen arvio työkuormituksesta tai valitukset, niistä on keskusteltava ja ne on tulkittava yhdessä.
- Jos on tarve suurempaan tarkkuuteen ja yksityiskohtaiseen riskien arviointiin, on suoritettava differentiaalinen analyysi, joka on tason III mukainen.
Virheiden välttämiseksi kaikki tulokset on arvioitava kriittisesti. Tuloksia on verrattava kokemukseen, työntekijän subjektiivisesti tuntemaan stressiin ja valituksia ja poissaoloja koskeviin tietoihin.
Kun suoritetaan riskien arviointi seulontatasolla, on olemassa arviointivirheen tai väärän tulkinnan mahdollisuus. Mahdollisia syitä voivat olla riittämätön tieto arvioitavasta työstä, subjektiiviset virhetulkinnat, virheelliset syöttötiedot ja laskuvirheet.